Täällä me asutaan -lausahduksella toivotettiin tervetulleeksi perhekoti Harmajaan toissa viikolla. Valtakunnallisen Avoimet perhekodit -päivän kunniaksi Sanna Alatalo ja Mika Tapaninen avasivat asukkaidensa kanssa perhekotinsa ovet. Asukkaat kertoivat, mitä he touhuilevat ja vaihtoivat iloisesti kuulumisia vieraiden kanssa. Monia kiinnosti myös Sannan ja Mikan ajatukset perhekodista ja sen käytänteistä.
Perhekodissa eletään normaalia arkea, niin kuin perhekoti nimikin kertoo. Päivään kuuluvat ihan arjen askareet ja sitten välillä keksitään yhdessä tekemistä. He katsovat elokuvia, askartelevat, ulkoilevat ja täyttävät ristikoita. Mitä kunakin päivänä keksitään ja jaksetaan tehdä, sillä aikaa pitää olla myös lepäämiselle.
Sanna ja Mika kertoivat, että monet ovat hieman ihmetelleet heidän päätöstään lähteä mukaan noin arkea sitovaan työhön. Lähtökohtaisesti perhekodissa pitää aina olla joku paikalla. He näkevät, että kaksin se onnistuu.
- Toinen pääsee liikkeelle, kun täällä pärjää yksinkin. Pystyy olemaan harrastuksia ja omia juttuja.
Perhekoti sopii lähtökohtaisesti sellaisille ikäihmisille, joilla on vielä toimintakykyä jäljellä sen verran, että pärjää päivittäisissä askareissa yhden hoitajan auttamana.
Sanna ja Mika näkevät, että perhekoti sopii monenlaisille ikääntyneille, vaikka sopivuus arvioidaan yksilökohtaisesti. Voi olla, että kotona on alkanut pelottaa tai kokee yksinäisyyttä. Voi myös olla, että sivukylillä asuminen omakotitalon askareineen on käynyt liian rankaksi. Asukkaalla voi olla taustalla alkavaa muistisairautta. Lisäksi täytyy viihtyä yhteisöllisessä asumisessa, mikä heidän asukkaillaan on onnistunut hyvin.
- Meillä on pieni ja tiivis joukko. Alun sopeutumisen jälkeen alkaa yhteen hiileen puhaltaminen ja löytää ystäviä. Meillä on mukava meininki, Sanna kertoi.
Perhekoti Harmajasta voi lukea enemmän 26. maaliskuuta ilmestyneestä Puolanka-lehdestä.
Laura Tolonen
Comments