Puolangan kunnanvaltuusto piti viime torstaina kokouksen, jollaisessa harvemmin saa olla mukana. Kokous jo alkoi dramaattisesti, kun puheenjohtaja Mikko Kanniainen julkisti kaksi ilmoitusta, joilla pistettiin alkukevään kuntavaalien jälkeiset valtuuston voima-asetelmat kokonaan uusiksi. Parempi Puolanka -ryhmä hajaantui kolmeksi, sillä perussuomalaiset irtaantuivat ryhmästä ja Anu Liikanen teki samoin. Jäljelle jääneet vasemmistoliittolaiset muodostanevat oman ryhmänsä, vaikka eivät ainakaan vielä ilmoittaneet sen perustamisesta.
Tämän jälkeen Kanniainen piti Puolangalla hyvin epätavallisen, mutta viimeisen vuoden aikana taisi olla jo kolmannen puhuttelun luottamushenkilöille. Ja syystäkin. Meno on ollut kuin kurittomassa lastentarhassa, jossa nakellaan hiekkaa toisen silmille ihan mitättömistäkin syistä. Toiminta ei ulkoapäin katsoen ole vaikuttanut kovin aikuismaiselta. Keväällä valtuusto yksimielisesti päätti puuttua vihapuheeseen ja pistää sille nollatoleranssin. Kovin pitkä ei tunnu poliitikon muisti olevan, sillä kielenkäyttö ei kovin paljoa paremmaksi ole muuttunut.
Mikä on sitten perussyy tällaiseen toimintaan, joka ei missään vaiheessa palvele yhdenkään kuntalaisen etua? Sitä on vähän vaikea ymmärtää, pitäisi ilmeisesti olla sisällä niissä piireissä, joissa tällainen toimintatapa on normaalia. Ulkoapäin on toki helppo tuollaista toimintaa arvostella, kun ei tiedä niitä syvimpiä syitä tuollaiselle käyttäytymiselle.
Joukkuepelissä jokainen joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin yksilö. Tämän olen pitkällä lentopallo-ohjaajan ja -valmentajan urallani oppinut. Sama laki pätee mielestäni myös politiikassa. Kunnanvaltuusto on kokonaisuudessaan yhtä hyvä ja uskottava kuin sen heikoin lenkki ja vastaavasti yhtä vahva, aikaansaava ja kuntalaisten etuja paremmin ajava silloin, kun se toimii yhtenäisesti ja yhdessä yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi. Tätä kuntalaisetkin varmasti toivovat.
Kun urheilussa joukkueelle tuli ongelmia, ja niitä nimittäin tuli, niin silloin pidettiin yleensä saunailta, jossa asiat puhuttiin halki, puhdistettiin ilmaa ja kuunneltiin, mitä kenelläkin oli huolena. Tällä tavalla usein saatiin joukkue takaisin yhteisen tavoitteen taakse ja tekemään yhdessä töitä sen eteen. Tulokset sitten puhuivat puolestaan, sillä niitäkin tuli. Kunnanvaltuustolla on edessään tammikuussa valtuustoseminaari, eli siinä olisi se saunailta, jossa asiat voitaisiin ainakin yrittää puhua halki ja saada joukkue takaisin yhtenäiseksi ja tekemään töitä meidän kuntalaisten, ei yksittäisten valtuutettujen tai luottamushenkilöiden henkilökohtaisten intressien eteen.
Parasta mitä lentopallossa tärkeän pelin voittamisen jälkeen olen kuullut verkon toiselta puolelta vastustajan sanomana on se, että miksi me hävittiin noille, vaikka me ollaan parempia. Siksi, kun toisella puolen verkkoa oli parempi joukkue. Siinäpä tavoitetta Puolangan kunnanvaltuustollekin.
Σχόλια