Ennen aikaan 1930-luvulta aina vuoteen 1968 saakka Lylykylän koulu heräsi syksyisin eloon, kun kylän koululaiset aloittivat reippain mielin seuraavan lukukautensa opettajiensa kanssa. 2000-luvun puolella on käynyt päin vastoin. Koulun seutu ehti uinua lähes neljä vuosikymmentä ennen kuin Pekka Keränen puuttui peliin.
Sen jälkeen, kun Pekka sai Lylykylän koulukiinteistön nimiinsä, hän on korjannut ja remontoinut rakennuksia ja rakentanut uuttakin. Kesälomien aikana hän on asunut Jaana-vaimonsa kanssa korjatun asuntolarakennuksen puolella.
Koulutalosta on muotoutunut Pekan omien sanojen mukaan rompetori, jossa on tarjolla monenlaisia käytössä olleita ja uusiakin esineitä: keräilytavaroita, vaatteita, huonekaluja, astioita ja sellaistakin, joita ei ole tarjolla tavallisilla kirpputoreilla.
Tori on ollut tänä kesänä auki aina, kun Pekka on ollut paikalla. Kävijöitä on ollut naapurikunnista ja kaupungeista, paikallisia ja lomalaisia sekä ulkomaalaisiakin. Pekka kertoi huomanneensa, että joku tavara voi olla jollekin roskaa ja toiselle aarre.
Lue enemmän 4. syyskuuta ilmestyvästä Puolanka-lehdestä.
Rauni Räisänen
Comments